Tietoa toiminnallisista riippuvuuksista
Riippuvuus voi kehittyä mihin tahansa asiaan, aineeseen tai toimintaan, josta saa mielihyvää. Karkeasti jaettuna riippuvuudet voidaan jakaa toiminnallisiin riippuvuuksiin ja aineriippuvuuksiin. Sosped-säätiön asiantuntijuus keskittyy toiminnallisiin riippuvuuksiin. Toiminnalliset riippuvuudet liittyvät erilaisiin välitöntä tyydytystä tuottaviin toimintoihin, kuten raha- ja digipelaamiseen, somen käyttöön, verkkoshoppailuun ja seksiin. Tällä hetkellä Sosped-säätiö tuottaa tietoa ja vertaisuuteen pohjautuvaa tukea ongelmallisesti rahapelaaville, digipelaaville ja somea käyttäville. Sosped-säätiö on myös toiminnallisten riippuvuuksien verkoston (ToRi-verkosto) perustajajäsen. ToRi-verkosto on avoin ammattilaisverkosto, jonka tarkoituksena on jakaa tietoa ja lisätä ymmärrystä toiminnallisista riippuvuuksista.
Tietoa rahapelaamisesta I Tietoa digipeliriippuvuudesta I Tietoa someriippuvuudesta
Lisätietoa toiminnallisista riippuvuuksista
Riippuvuuden lääketieteellisten mallien kulmakivenä on pitkään ollut laillisiin ja laittomiin nautintoaineisiin kohdistuva ns. aineriippuvuus (eng. substance dependence, substance addiction). Toisaalta jo varhain on ehdotettu, että riippuvuutta voi esiintyä myös ilman vaikuttavaa ainetta sellaisen toiminnan osalta, joka on voimakkaasti palkitsevaa. Nykyään tiedetään riippuvuuden voivan lähtökohtaisesti muodostua mihin tahansa asiaan, toimintaan tai aineeseen, joka tuottaa mielihyvää.
Toiminnalliset riippuvuudet eroavat aineriippuvuuksista siten, että psykoaktiivisen aineen (kuten alkoholi tai nikotiini) sijaan riippuvuus kehittyy tietyn toiminnan tuottamaan mielihyvään. Toiminnallinen riippuvuus voidaan määritellä toistuvaksi toiminnaksi, joka aiheuttaa tekijälleen huomattavaa toimintakykyä heikentävää haittaa tai kärsimystä, ja jota tästä huolimatta pidetään yllä merkittävän ajanjakson ajan. Oleellisia ovat erityisesti käyttäytymismallin haitallisuus ja pitkittyneisyys.
Ensimmäinen virallisesti diagnosoitu toiminnallinen riippuvuus oli rahapelejä koskeva pelihimo, joka lisättiin Amerikan psykiatriyhdistyksen (APA) käsikirjaan diagnostiseen luokitukseen jo 1980-luvun alussa ja Maailman terveysjärjestön (WHO) kansainväliseen tautiluokitukseen vuonna 1994. Toinen virallisen diagnoosiluokituksen saanut toiminnallinen riippuvuus on digipeliriippuvuus, joka liitettiin osaksi ICD-11-tautiluokitusta vuonna 2018. Vaikka someriippuvuutta on ehdotettu osaksi kansainvälisiä tautiluokituksia, se ei ole vielä vakiinnuttanut paikkaansa vahvistetuissa tautiluokituksissa.
Toiminnallisten riippuvuuksien verkosto, ToRi
Sosped-säätiö on perustajajäsen Toiminnallisten riippuvuuksien verkostossa (ToRi).
ToRi on avoin ammattilaisverkosto, jonka tarkoituksena on jakaa tietoa ja lisätä ymmärrystä toiminnallisista riippuvuuksista.
Rahapelaaminen
Suomalaiset pelaavat paljon ja rahapeliongelmaluvut ovat Euroopan korkeimpia. Vuoden 2015 väestökyselyn mukaan 80 prosenttia suomalaista on pelannut jotain rahapeliä viimeksi kuluneen 12 kuukauden aikana. Kerran viikossa tai sitä useammin jotain rahapeliä pelasi 34 prosenttia vastaajista. Suomalaiset kuluttavat eli häviävät arviolta noin 1700 miljoonaa euroa kotimaisiin rahapeleihin.
Suomessa on erittäin laaja pelitarjonta ja rahapelaamiseen suhtaudutaan yleisesti myönteisesti. Rahapelaamista säädellään lailla, ja rahapelejä saa toimeenpanna ainoastaan valtio-omisteinen Veikkaus. Rahapelihaittojen ehkäisy on linjattu rahapelipolitiikan pääasialliseksi tavoitteeksi. Merkittävä osa Veikkauksen tuotoista käytetään yleishyödyllisiin tarkoituksiin eli taiteen, urheilun, tieteen, nuorisotyön sekä sosiaali- ja terveysalan järjestöjen tukemiseen.
Ongelmattoman pelaamisen, riskipelaamisen, ongelmapelaamisen ja rahapeliriippuvuuden välille on vaikeaa vetää tarkkaa rajaa. 15-74-vuotiaista arvioidaan olevan
- riskitasolla pelaavia 18,3 prosenttia
- ongelmallisesti pelaavia 3,3 prosenttia (n. 124 000 hlö)
- rahapeliriippuvaisia 1,3 prosenttia (n. 49 000 hlö)
Riskitason rahapelaaminen ja rahapeliongelmat ovat hieman lisääntyneet. Rahapeliongelma on yleisin 18–34-vuotiailla. Naisten rahapeliongelmat ovat lisääntyneet, mutta rahapeliongelma on yleisempää miehillä.
Rahapeliongelma vaikuttaa myös pelaajan läheisten elämään. Joka viidennellä väestökyselyyn vastanneella oli vähintään yksi ongelmallisesti pelaava läheinen (noin 727 000 henkilöä).
Sospedissa havahduttiin rahapelihaittoihin jo 90-luvulla, jolloin mielenterveyskuntoutuskursseillamme huomattiin, että osalla kurssilaisista oli ongelmia rahapelaamisen vuoksi. Ryhdyimme samantien kehittämään tukimuotoja rahapeliongelmaan liittyen. Näin sai alkunsa Sospedin Pelirajaton-toiminta, joka tarjosi vuoden 2018 aikana vertaistukea noin 400 pelaajalle ja läheiselle.
Pelirajaton tarjoaa monipuolista tukea sekä rahapelaajille että pelaajien läheisille. Tutustu Pelirajaton-toimintaan osoitteessa pelirajaton.fi
Digipeliriippuvuus
Hallittu digipelaaminen on parhaimmillaan hyvinvointia tukeva harrastus, joka mahdollistaa yhteisöllisyyden, omaehtoisuuden ja kyvykkyyden kokemuksia. tukee hyvinvointia joka yhdistää ihmisiä iästä ja elämäntilanteesta riippumatta. Vaikka suurimmalle osalle digipelaaminen on ensisijaisesti hyvinvointia tukevaa toimintaa, voi pelaamiseen liittyä myös ongelmallisia piirteitä.
- Tutkimusten perusteella jollain tavoin ongelmallista pelaamista esiintyy noin 8-12 % digipelaajista. Digipeliriippuvuuden diagnostiset kriteerit täyttää arviolta 1-3 % pelaajista.
- Digipelaamisen ongelmallisuutta ei voi suoraan päätellä pelaamiseen käytetystä ajasta, vaan pelaamista tulee tarkastella aina suhteessa muuhun elämään. Peliajan lisääntyessä lisääntyy kuitenkin myös riski ongelmallisen digipelaamiskäyttäytymisen kehittymiseen.
- Ongelmalliseen digipelaamiseen on yhdistetty erilaisia psykososiaalisen hyvinvoinnin ongelmia, kuten univaikeuksia, masennus- ja ahdistusoireita sekä sosiaalisen vuorovaikutuksen kapeutta.
- Useimmiten ongelmallinen digipelaaminen näyttäytyy vaikeuksina ajankäytön hallinnassa ja sen priorisoinnissa. Joissain tapauksissa digipelaaminen on varsinainen riippuvuussairaus. Näissä tapauksissa digipelaaminen on muuttunut pakonomaiseksi toiminnaksi, joka hallitsee yksilön arkea ja ajatuksia.
- Yhdysvaltain psykiatrisen yhdistyksen (American Psyciathrich Association, APA) diagnostinen käsikirja DSM-V nostaa digipelaamishäiriön (eng. Internet Gaming Disorder) uudeksi mahdolliseksi diagnostiseksi kategoriaksi.
- Maailman terveysjärjestö (WHO) on lisännyt digipeliriippuvuuden (eng. Gaming disorder) tulevaan ICD-11-tautiluokitukseen. Suomessa ICD-11-tautiluokitus astuu voimaan lähivuosina.
- Näiden luokitusten tavoitteena on varmistaa yhtenäinen kriteeristö tutkimustulosten vertailtavuuden tueksi sekä hoidon kehittämiseksi.
- Digipelaamisen ongelmallisuutta pohdittaessa on erityisen tärkeää kuunnella digipelaajan kokemusta pelaamisen merkityksestä elämässään: Miksi pelaan ja mitä se tuo elämääni?
Sosped-säätiön Digipelirajaton tarjoaa tietoa, tukea ja vertaisuutta nuorille aikuisille, jotka haluavat vähentää digipelaamista. Tutustu Digipelirajaton-toimintaan osoitteessa digipelirajaton.fi
Someriippuvuus
Sosiaalinen media on yksi suosituimmista internetin käytön muodoista. Pienelle osalle ihmisistä siitä voi muodostua haitallinen ja hallitsematon käyttäytymismalli, joka ääritapauksissaan sisältää pakonomaisia piirteitä. Arkikielisesti puhumme someriippuvuudesta kevyesti silloin kun koemme jumittavamme liialliseksi ajaksi älypuhelimen ääreen.
Tutkimuskirjallisuudessa someriippuvuus tarkoittaa vakava-asteista liiallista somen käyttöä. Someriippuvuus on yksi toiminnallisista riippuvuuksista, joka on viime vuosina ollut tutkimusyhteisön yhä kasvavan kiinnostuksen kohteena. Kansainvälisen tutkimuksen perusteella on esitetty, että ongelmallinen sosiaalisen median käyttö muodostaisi uuden, itsenäisen toiminnallisen riippuvuuden, johon tulevaisuudessa tullaan tarvitsemaan hoito- ja tukimuotoja.
Someriippuvuus on vain kuitenkin osa sosiaalisen median käyttöä kuvaavista tavoista. Somen käyttöä voidaankin tarkastella jatkumona, jonka toisessa päässä on hallittu käyttö ja toisessa päässä ongelmallisen käytön äärimmäinen muoto, eli someriippuvuus.
Siirryttäessä jatkumolla hallitusta käytöstä kohti riippuvuutta ongelmien vakavuus lisääntyy asteittain. Myös hallitusti somea käyttävillä voi olla satunnaisia somen käytöstä johtuvia haittoja (mm. aktiivisuuden väheneminen, unirytmin häiriintyminen). Ongelmallisessa somen käytössä haitat lisääntyvät ja voimistuvat eli somen käytöstä muodostuu hyvinvointia heikentävää. Someriippuvuudessa käyttöä luonnehtivat toiminnan pakonomaisuus ja pitkäaikaisuus sekä hyvinvoinnille aiheutuvat haitat.
Someriippuvuudelle tyypillistä on, että yksilöä ajaa pakonomainen tarve käyttää sosiaalista mediaa; hän on liioitellun huolestunut siitä, mitä somessa tapahtuu; ja hän uhraa käytölle niin paljon aikaa ja energiaa, että siitä aiheutuu haittaa muille arjen toiminnoille, opinnoille, työlle, ihmissuhteille tai psyykkiselle terveydelle ja hyvinvoinnille.
Määritelmistä huolimatta hallitun somen käytön, ongelmallisen käytön ja someriippuvuuden välille on vaikea tehdä selviä rajoja. Somen käyttäjistä arvioidaan olevan
- hallitusti somea käyttäviä vajaa 80 % (77-79%)
- ongelmallisesti somea käyttäviä 17-22 % ja
- someriippuvaisia 2-5 %.
Ongelmallisen somen käytön voidaan katsoa lisäävän riskiä someriippuvuuden syntyyn. Ongelmalliseen somen käyttöön on yhdistetty tutkimuskirjallisuudessa lukuisia haittoja, mm.
- samanaikaissairastavuus ja sen lisääntyminen (mm. masennus, ahdistus)
- uniongelmat, heikko unenlaatu
- niska-, hartia- ja selkävaivat
- heikko itsetunto
- vääristynyt kehonkuva
- heikompi menestys opinnoissa ja
- heikentynyt työssä suoriutuminen
- ristiriidat ihmissuhteissa (mm. fubbaaminen)
Tutkimustieto vaikuttavista hoito- ja tukimenetelmistä liittyen someriippuvuuteen on vielä varsin vähäistä. Alustavaa näyttöä on löydetty ainakin kognitiivisen käyttäytymisterapian ja psykoedukaation hyödyntämiselle joko yksilö- tai ryhmämuotoisissa interventioissa, mahdollisesti teknologia-avusteisesti toteutettuina. Myös vertaisryhmätoiminnan hyödyistä riippuvuuksien hoidossa on saatu lupaavia tuloksia; Aktiivinen osallistuminen vertaisryhmätoimintaan voi olla tärkeä tekijä sekä riippuvuudesta toipumisessa että muutoksen ylläpitämisessä.
Sosped-säätiön Somerajaton tarjoaa tietoa, tukea ja vertaisuutta nuorille aikuisille, jotka haluavat vähentää somen käyttöään. Tutustu Somerajaton-toimintaan osoitteessa somerajaton.fi . Somerajaton-toiminnassa on hyödynnetty näitä alustavia tutkimustuloksia, ja tuen kehittämisessä on huomioitu mm. vertaistoiminnan mahdollisuudet sekä teknologia-avusteisuus osana Somebreikki-Omatukiohjelmaa.
Digitaaliset riippuvuudet-julkaisusarja
Sospedin Digitaalisten riippuvuuksien (Digipelirajaton & Somerajaton) tuottama tutkimuskatsausten julkaisusarja on ladattavissa alla olevista linkeistä.