—
Mitä jos emme odottaisikaan vuodelta 2019 menestystä ja maratoneja, vaan vertaisuutta ja vuorovaikutusta?
Vuodenvaihteen jälkeen orientoidutaan uuteen. Laitetaan elämä järjestykseen, ruokavalio kuntoon ja tehdään lupauksia uusien harrastusten aloittamisesta. Uusi vuosi, uusi minä.
Tammikuu tarjoaakin monelle hetken tarkastella omaa elämäänsä, ja löytää kehittämisen kohdat. Uudenvuoden lupaukset ovat potentiaalisesti hieno tapa varmistaa joka vuosi, että elämme hyvää ja omannäköistämme elämää.
Lupaukset ja tavoitteet ovat usein kuitenkin hyvin yksilökeskeisiä. Ne vastaavat siihen, mitä minä voin tehdä, jotta minusta tulisi entistä parempi. Jotta minä pärjäisin, olisin arvostettu ja jotta elämäni olisi täydempää.
Kovat tavoitteet ovat myös potentiaalisesti vaaraksi mielen hyvinvoinnille, ja korostavat usein yksin pärjäämisen ihanteita.
Yhteisöllisyys ja vertaisuus osaksi lupauksia
Omia tavoitteita laatiessa kannattaa pitää mielessä ne asiat, jotka tuovat mielihyvää. Ja varsinkin ne ihmiset ympärillä, jotka yhdistyvät hyvän olon tunteeseen.
Mitä jos kysyisimmekin itseltämme aina näin tammikuun alussa: miten minä toimin osana perhettäni ja muita yhteisöjäni? Voisinko olla vielä enemmän läsnä sosiaalisissa suhteissani?
On helpompi vastata siihen, miten terveellinen ruokavalioni on, kuin siihen, miten hyvä vertainen olen toiselle. Jälkimmäinen kuitenkin vaikuttaa hyvinvointiimme siinä missä ensimmäinenkin.
Ihminen on sosiaalinen olento. Yksilön hyvinvointi ei synny tyhjiössä, itsekseen kuntosalilla puurtaen tai henkilökohtaista menestystä tavoitellen.
Toisten tukeminen ja tuen vastaanottaminen eivät ole itsestäänselvyyksiä, vaan myös taitoja, jotka vaativat harjoittelua. Siksi niitäkin on hyvä aina säännöllisin väliajoin aktiivisesti työstää. Vuoden alku tarjoaa siihen otollisen tilan.
Luvataan siis tänä vuonna olla hieman enemmän läsnä ja hieman lempeämpiä toisiamme kohtaan, sekä kuunnella vertaisiamme hieman enemmän. Hyvää uutta vuotta 2019!
Kuvat ovat vuoden 2018 Mielenterveysmessujen kävijöiden Sospedille jakamia näkemyksiä vertaisuudesta.
Teksti: Martta Kaskinen